Kaikki alkoi omasta perheestäni
Kun vaimoni isoäiti soitti, vaimoni meni katsomaan, miten hän voi, ja auttamaan siinä, missä apua tarvittiin.
Suurin vastuu hoivasta oli tietenkin hänen äidillään. Hän kantoi arjen raskaimman osuuden, ja näin sen läheltä.
Vaimoni auttoi, koska halusi tehdä lapsenlapsena sen, minkä pystyi.
”Hän on tehnyt hyväkseni niin paljon. Nyt haluan tehdä sen, minkä voin hänen hyväkseen.”
”Haluan auttaa käytettävissäni olevalla ajalla ja omien voimieni rajoissa.”
Minusta se oli aivan luonnollinen tunne.
Kun ystävällisyys ja vastuuntunto alkavat vähitellen painaa
Samalla näytti joskus siltä, että juuri vahvan ystävällisyytensä ja vastuuntuntonsa vuoksi hän vaati itseltään liikaa.
Puhelimeen vastaaminen sen soidessa. Lähteminen paikalle, kun jotakin tarvitaan. Tilanteen pitäminen jatkuvasti mielessä.
Pienet asiat kasautuvat, ja huomaamatta valmiustilassa vietetty aika pitenee.
Silti taakkaa voi olla vaikea kutsua raskaaksi. Sitä ei halua korostaa liikaa perheelle. Koska auttaa omasta tahdostaan, kaiken päätyy helposti kantamaan yksin.
Ei oman panoksen korostamista vaan luontevaa jakamista
Eräs ajatus jäi erityisesti mieleeni: ”En halua tarkoituksella korostaa kaikkea, mitä olen tehnyt.”
Silti tiedon kuten ”Tällainen tilanne on nyt” tai ”Olen jo hoitanut tämän” pitäisi kulkea perheessä luontevasti.
Kyse ei niinkään ole kiitoksen saamisesta vaan siitä turvasta, jonka yhteinen ymmärrys tilanteesta tuo.
Myös meidän perheessämme hänen äitinsä vastasi hoivan ytimestä ja jokainen läheinen auttoi kykyjensä mukaan. Silti oli yllättävän vaikeaa jakaa, kuka oli tehnyt mitä ja mikä tilanne sillä hetkellä oli.
”Miten lääkkeiden kanssa kävi?” ”Miten hän voi tänään?” ”Milloin seuraava aika on?”
Samat kysymykset toistuivat yhä uudelleen.
Siksi ajattelin, että luontevampi ja helpompi tapa jakaa tietoa voisi keventää läheisestään huolehtivien mieltä edes hieman.
Halusin luoda paikan myös tunteille
Jotkut tekevät läheisensä hyväksi kaikkensa ja kantavat samalla paljon yksin.
Sellaisina hetkinä paikka, jossa voi pukea tunteet sanoiksi tai kysyä neuvoa samankaltaisessa tilanteessa olevilta, voi tuoda hieman helpotusta.
Siksi halusin luoda sovellukseen myös keskustelupaikan.
Enemmän hetkiä, jolloin olo tuntuu hieman kevyemmältä
Jokainen perhe kokee läheisen hoivan eri tavoin. En usko, että tämä sovellus voi auttaa kaikkia täsmälleen samalla tavalla.
Jatkan silti Carezin kehittämistä siinä toivossa, että taakkaa tai huolta tunteva voisi useammin ajatella: ”Tämä on hieman helpompaa” tai ”Olo on hieman turvallisempi”.
Carez ei ole sovellus, jonka pitäisi tehdä hoivasta täydellistä.
Carez ei ole sovellus, jonka pitäisi tehdä hoivasta täydellistä.
Toivon vain, että pienet viestit, kuten ”Olen hoitanut sen”, ”Olen nähnyt tämän” tai ”Kiitos”, voivat keventää läheisestään huolehtivien taakkaa edes hieman.
